Italiaan voisi matkustaa jo pelkästään aivan täydellisen ruuan takia. Ainekset ovat tuoreita ja maut raikkaita. Tässä kaikki mitä söin Roomassa ja muutama ravintolavinkki.
Tämän kesäkurpitsa-artisokka pizzan söin Cajo e Cajo nimisessä ravintolassa. Tämä ravintola oli todella kehuttu ja ei aivan turhaan. Paikan pizzapohja ja tomaattikastike olivat parhaat mitä Roomassa söin.
Cajo e cajossa myös talon lihapullat ja kirsikkatomaatti-basilika pizza olivat kokeilemisen arvoisia.
Taas pizzaa! Tällä kertaa otin itseasiassa niin sanotun calzonen eli taitetun pizzan, jonka sisällä oli buffalo mozarellaa ja grillattuja kasviksia. Se ei kuitenkaan ulospäin ollut kovin hääppöisen näköinen, joten kuvassa on serkkuni makkarapizza, joka oli erittäin raskas, mutta hyvä.
Varmaan joka päivä joskus 11 aikaan aamiaisen ja lounaan välillä suuntasimme cappuccinoille. Taas yksi asia, jonka italialaiset osaavat tehdä paremmin kuin missään muualla.
Jälkimmäisen kuvan kahvila tarjoili ehdottomasti parhaat cappuccinot ja kakut joita söimme matkalla. Il Gianfornaion hinta-laatusuhde oli todellakin kohdallaan sillä kakkupalat olivat vain euron kappale ja cappuccinoillakaan ei ollut paljon hintaa.
Ehdottomasti matkan paras pasta löytyi ravintolasta nimeltä Felice. Paikka oli kehuttu Casio e pepe (eli juustolla ja pippurilla maustetusta) pastasta, mutta päätin maistaa heidän ricotalla ja basilikalla täytettyjä ravioleja, jotka olivat myös huippu hyviä.
Olimme vuokranneet koko porukalle pienen mökin Trasteverestä, joten valitettavasti tällä kertaa ei ollut hotellin aamupalaa. Kävimme kuitenkin aina hakemasta lähikaupasta tuoretta leipää ja hedelmiä aamuksi, joten ei sekään ollut hullumpaa.
Tämä ei ainakaan kuvan puolesta houkuttelevimman näköisin bruschetta leipä oli kuitenkin todella hyvää. Bruschetta on helppo herkku, jota on tullut kotonakin useampaan otteeseen tehtyä, mutta oli ihanaa päästä maistamaan aitoa italialaista versiota.
Toinen aivan huippu pizza tuli syötyä samassa paikassa kuin aikaisempi bruschetta. Tämä "naudankinkulla", rucolalla ja parmesaanilla täytetty pizza oli aivan uudenlainen makukokemus.
Taas kerran luvassa pastaa ja tällä kertaa pinaaatin ja lampaanmaitojuuston kanssa. Tämä tosin oli vähän pettymys sillä olisin toivonut vähän enemmän makua ateriaan.
Tällä hetkellä hyvin trendaava ja roomalaisten luoma aperol spritz -drinkki on yksi pakollisista cocktaileista, joita pitää maistaa Roomassa. Tämäkin kuva on cajo e cajosta, jossa he tarjoilivat sen todella kivan näköisistä pestyistä hillopurkeista.
Taas kerran cappuccinoilla ja niiden kanssa creemillä ja hillolla täytettyjä croissantteja. Ei niin terveellinen aamupala tällä kertaa.
En muista koska olisin viimeksi tilannut pihvin ravintolasta, mutta La Tavernaccia oli yksi Rooman kehutuimista ravintoloista. He olivat erityisen kuuluisia pitkään kypsytetyistä porsaan ja lampaan lihasta. Päätin itse kokeilla lammasta ja vaikka kuva ei ole houkuttelevimman näköinen oli se aivan super hyvää.
La tavernacciassa päätin jälkiruuaksi kokeilla paikan juustokakkua. Olen aivan hulluna juustokakkuihin ja heidän persikailla päällystetty juustokakku oli ihanan kevyt.
Italia on jäätelö taivas! Eri maku vaihtoehtoja on niin paljon, että aina on valinnan vaikeus ja en muista syöneeni yhtäkään pahan makuista jäätelöä matkan aikana. Erityisesti suosittelen paikkaa nimeltä Fatamorgana, joka tarjoaa maidottomia jäätelöitä. Heiltä löytyi todella omanlaisia makuja, kuten avokado-lime, porkkanakakku ja päärynä-sinihomejuusto.
Tälläistä tuli matkan aikana syötyä ja onnistuimme löytämään todella hyviä ravintoloita Roomasta vaikka välillä se osoittautui vaikeaksi. Roomassa on välillä vaikea erottaa turisteille luodut ravintolat, joiden ruoka ei todellakaan ole sitä aitoa italialaista.
Joka päiväinen aurinko ja lämpö, vilkkaat kadut, lämpimät ihmiset, historia josta jokainen rakennus muistutti ja tilaisuus vihdoinkin unohtaa kaikki velvollisuudet. Ei olisi ollut parempaa paikkaa paeta arkea, kuin Rooma. Sää oli mitä parhain ja pääsin taas kokemaan uuden kaupungin viettelykset. Sen, että koskaan ei tiedä mitä seuraavan nurkan takana on. Roomassa parasta onkin välillä laskea kartta pois ja antaa itsensä vapaasti harhailla kaupungissa. 15 minuuttia seisoin yhdenkin kadun risteyksessä, vain ihmetelläkseni italialaisten järkyttävää ajotyyliä. Parasta uusiin kaupunkeihin tutustuessa on tutustua kaupungin ihmisiin ja heidän kulttuuriin. Pelkästään seuraamalla heitä pystyy omaksumaan heidän tapojaan ja ikään kuin sulautua joukkoon. Roomassa tosin turistin tunnistaa kaukaa. Kuka muu käyttäisi hellemekkoa vielä lokakuussa, 25 astetta on jo takkikeli paikallisille.
Valitettavasti vajaan viikon reissu Roomaan hujahti ohi, kuin huomaamatta ja arki kutsuu taas.
Tuulikki ei ole minun etunimeni, niin kuin ensimmäisenä blogiini päätyessä voisi kuvitella. Oikeastaan en ole koskaan oikein tykännyt tuosta nimestä, vaikka se on koko elämäni toisena nimenäni kulkenut. Ehkä se on kuitenkin yksi syy, jonka takia päätin tämän blogin juuri sen nimen alle kirjoittaa. Pitkään olen halunnut aloittaa jotain uutta, jotain mistä voisin taas olla innoissani ja jotain minkä avulla voin toteuttaa itseäni.
Meri-sanan merkitys on kaikille suomea puhuville aika
selkeä. Se on toiminut etunimenäni jo vuodesta 1999 saakka ja vaikka sillä ei
ole mitään hienoa piilevää merkitystä, pidän siitä. Sanotaan, että nimi
ennustaa sitä millainen lapsesta tulee. Voisi siis ajatella minun kokevan
erityistä läheisyyttä mereen. Myönnän, että yksi suurista intohimoistani onkin
meren rannalla juokseminen. Pelkästään nyt siitä puhuminen saa minut
haaveilemaan laittamaan lenkkikengät jalkaan ja livistämään rannalle. Urheilu
onkin minun tapani selvittää ajatuksia ja tyhjentää pää kokonaan hetkeksi.
Matkustaminen, ruoka, salilla käyminen, valokuvaus ja niin
edelleen kuuluvat myös intohimoisiini. Tiedän, kuulostaa varsinaiselta kliseeltä.
Mutta näiden asioiden pohjalle tämä blogi perustuu. Ja se mitä kaikkein eniten
haluan tältä blogilta on: olla rehellinen, jakaa tunteita ja herättää
ajatuksia. En ole koskaan pitänyt itseäni hääppöisenä kirjoittajana, mutta
ajatus minulta ainakin lentää. Ja jos millään vaan saisin sen kaiken mikä
päässäni käy lenkin aikana tänne, olisin työni jo tehnyt. Urheilun lisäksi minulle ruoka, ruuanlaito, ruuan kuvaus ja oikeastaan kaikki ruokaan liittyvä ovat intohimoja. Mikään ei ole ihanempaa kuin hääriä koko päivä keittiössä.
Kuka minä siis olen. Olen pian täysi-ikäinen
nuori Espoosta. Viime lukuvuoden opettelin ranskaa Belgiassa vaihto-oppilaana.
Kokemusta rikkaampana palasin sitten suomeen ja nyt olisi aika kokea jotain
uutta. Belgia ei toki ole ainoa maa, jossa olen käynyt vaan sen lisäksi on
tullut kaluttua melkein kolmisen kymmentä maata. Vaikka olenkin sydämeni
palasia ripotellut ympäri maailmaa, pitää Suomi selkeää ykköspaikkaa. Suuren
kiinnostukseni ruokaa kohtaan, voi varmaan selittää historiallani. Syömishäiriö
on kuormittanut elämääni jo liian kauan ja askel askeleelta yritän luoda
tasapainoista elämän tyyliä.
Jos mietityttää mitä voisi
oikeasti odottaa tässä blogissa näkevänsä niin reseptejä (pääruokia, jälkkäreitä,
alkupaloja, drinkkejä….usein myös vegaanisia ja gluteenittomia). Tämän lisäksi luvassa on valokuvia, reissu tunnelmia, jotain pohdiskelevaa ja jotain myös treenaamisesta.
Tällainen esittely tälle
blogille, toivottavasti jäi kiinnostamaan ja nähdään pian
todennäköisesti Rooma aiheisen postauksen merkeissä.