Tuulikki vai Meri
lokakuuta 17, 2017Tuulikki ei ole minun etunimeni, niin kuin ensimmäisenä blogiini päätyessä voisi kuvitella. Oikeastaan en ole koskaan oikein tykännyt tuosta nimestä, vaikka se on koko elämäni toisena nimenäni kulkenut. Ehkä se on kuitenkin yksi syy, jonka takia päätin tämän blogin juuri sen nimen alle kirjoittaa. Pitkään olen halunnut aloittaa jotain uutta, jotain mistä voisin taas olla innoissani ja jotain minkä avulla voin toteuttaa itseäni.
Meri-sanan merkitys on kaikille suomea puhuville aika
selkeä. Se on toiminut etunimenäni jo vuodesta 1999 saakka ja vaikka sillä ei
ole mitään hienoa piilevää merkitystä, pidän siitä. Sanotaan, että nimi
ennustaa sitä millainen lapsesta tulee. Voisi siis ajatella minun kokevan
erityistä läheisyyttä mereen. Myönnän, että yksi suurista intohimoistani onkin
meren rannalla juokseminen. Pelkästään nyt siitä puhuminen saa minut
haaveilemaan laittamaan lenkkikengät jalkaan ja livistämään rannalle. Urheilu
onkin minun tapani selvittää ajatuksia ja tyhjentää pää kokonaan hetkeksi.
Matkustaminen, ruoka, salilla käyminen, valokuvaus ja niin
edelleen kuuluvat myös intohimoisiini. Tiedän, kuulostaa varsinaiselta kliseeltä.
Mutta näiden asioiden pohjalle tämä blogi perustuu. Ja se mitä kaikkein eniten
haluan tältä blogilta on: olla rehellinen, jakaa tunteita ja herättää
ajatuksia. En ole koskaan pitänyt itseäni hääppöisenä kirjoittajana, mutta
ajatus minulta ainakin lentää. Ja jos millään vaan saisin sen kaiken mikä
päässäni käy lenkin aikana tänne, olisin työni jo tehnyt. Urheilun lisäksi minulle ruoka, ruuanlaito, ruuan kuvaus ja oikeastaan kaikki ruokaan liittyvä ovat intohimoja. Mikään ei ole ihanempaa kuin hääriä koko päivä keittiössä.
Kuka minä siis olen. Olen pian täysi-ikäinen
nuori Espoosta. Viime lukuvuoden opettelin ranskaa Belgiassa vaihto-oppilaana.
Kokemusta rikkaampana palasin sitten suomeen ja nyt olisi aika kokea jotain
uutta. Belgia ei toki ole ainoa maa, jossa olen käynyt vaan sen lisäksi on
tullut kaluttua melkein kolmisen kymmentä maata. Vaikka olenkin sydämeni
palasia ripotellut ympäri maailmaa, pitää Suomi selkeää ykköspaikkaa. Suuren
kiinnostukseni ruokaa kohtaan, voi varmaan selittää historiallani. Syömishäiriö
on kuormittanut elämääni jo liian kauan ja askel askeleelta yritän luoda
tasapainoista elämän tyyliä.
Jos mietityttää mitä voisi
oikeasti odottaa tässä blogissa näkevänsä niin reseptejä (pääruokia, jälkkäreitä,
alkupaloja, drinkkejä….usein myös vegaanisia ja gluteenittomia). Tämän lisäksi luvassa on valokuvia, reissu tunnelmia, jotain pohdiskelevaa ja jotain myös treenaamisesta.
Tällainen esittely tälle
blogille, toivottavasti jäi kiinnostamaan ja nähdään pian
todennäköisesti Rooma aiheisen postauksen merkeissä.
0 kommenttia